Esitysjännitys pahenee päivä päivältä enemmän ja ylihuomenna pitäs olla jo esitysmatolla hymysuin. Tiiän ettei tossa esiintymisessä oo periaatteessa edes mitään pelättävää kun oon esiintynyt ennenkin, mutta se on vaan joka kerta yhtä jänskää! Kuitenkin se fiilis mikä siinä tulee kun musa alkaa soida... Se on jotain niin mahtavaa, että sen jännityksen unohtaa siinä samassa ja antaa vaa lajin viedä mukanaan.
Sain vihdoin mun kameran korjauksesta, joten olettasin nyt mun postailevan vähän useammin, vaikka koulu viekin valtaosan mun ajasta. Oon odottanut niin älyttömän paljon että saisin ton kameran takasin että huhhu!
Nyt mun pitää kuitenkin mennä syömään ja siitä suuntaan tieni ensin Saken kanssa Selloon ja sit vikoihin treeneihin ennen esitystä.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti